Anonyymien ilmoitusten hyväksyminen

Kun keskustellaan väärinkäytöksestä (mahdollisesti väärin perustein) syytetyn suojelemisesta, tärkeä näkökohta on se, tulisiko anonyymit ilmoitukset sallia ja ottaa huomioon. Monen mielestä väärät syytökset ovat looginen seuraus anonyymien ilmoitusten sallimisesta yksinkertaisesti siksi, että ilmoittajan ei tarvitse olla huolissaan seurauksista.

Tällä sinänsä oikeutetulla perustelulla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia:

• Alankomaiden työvoiman säätiön Stichting van de Arbeid (STAR) vuodelta 2003 peräisin oleva mallikäytäntö ei salli anonyymeja sisäisiä ilmoituksia.
• Ranskan tietosuojaviranomainen (CNIL) vastusti voimakkaasti Yhdysvaltain pörssiyhtiöiden omistajaohjausta koskevan Sarbanes Oxley Act -lain ilmianto-osiota, minkä seurauksena Ranskassa on nyt voimassa heikennetty ja vaikeasti toteutettava kompromissi.
• Euroopan komissio jatkoi samalla linjalla koko Euroopan mittakaavassa 29 artiklan tietosuojatyöryhmän lausunnolla 1/2006, jossa anonyymien ilmoitusten salliminen koettiin selvästi vaikeaksi.
• Euroopan kansalliset tietosuojaviranomaiset ovat yhä enenevissä määrin omaksuneet tämän mielipiteen.

Aiemmin mainittujen teknisten ratkaisujen käyttöönoton myötä voimme palauttaa tämän keskustelun normaaleihin mittasuhteisiin. Ehkä keskustelu asiasta voidaan jopa lopettaa, sillä nyt meillä on mahdollisuus ottaa ja pitää yhteyttä anonyymin henkilön kanssa. Näin ollen anonyymin ilmoittamisen negatiivisiksi katsottuja seurauksia ei enää ole. Vahvistuskysymyksillä määritetään ilmoituksen aitous ja havaitaan ja suodatetaan väärät ilmoitukset. Nämä tekniset ratkaisut tuovat täysin uuden näkökulman anonyymeja ilmoituksia koskevaan väittelyyn, koska niiden avulla on mahdollista:

• ottaa yhteyttä anonyymiin ilmiantajaan
• vahvistaa väitteitä
• pyytää ilmiantajalta lisätietoja väitteen tutkinnan aikana.

Ovatko anonyymit ilmoitukset edelleen anonyymeja ilmoituksia siinä mielessä kuin Stichting van de Arbeid ja Euroopan unionin työryhmä ne määrittelevät? Ja eivätkö anonyymien kirjeiden tai puhelujen kautta tehtyjä anonyymeja ilmoituksia vastustavat väitteet ole tämän myötä merkityksettömiä?

Väärien ilmoitusten tekeminen on turhaa, koska ne voidaan suodattaa pois vahvistuskysymyksillä. Tieto tästä vähentää vääriä syytöksiä merkittävästi. Vääriä ilmoituksia lähettävä henkilö voi sotkeutua omien valheidensa verkkoon, paljastaa liikaa itsestään ja tulla siten tunnistetuksi.

Hyvässä ilmianto-ohjelmassa voisi näin ollen olla seuraavat ehdot:

• Järjestelmän ulkopuolisia anonyymeja kirjeitä ja puheluja ei huomioida tai ne jopa kielletään. Monelle organisaatiolle olisi helpottavaa, jos johtokunnan tai sen puheenjohtajan ei tarvitse enää käsitellä anonyymeja kirjeitä.
• Jos vahvistuskysymyksiin ei vastata, ilmoitus ja ilmoittaja katsotaan epäilyttäväksi.
• Tahallinen väärän ilmoituksen tekeminen on vakava eettisten ohjeiden vastainen rikkomus ja johtaa kurinpitotoimiin, jos ilmoittaja jää kiinni.
• Syytetty henkilö voi haastaa ilmoituksen todistetusti vilpillisin mielin tehneen henkilön oikeuteen, jos ilmoittajan henkilöllisyys saadaan selville.

Näitä ehtoja ei kuitenkaan voi soveltaa ilmiantomenettelyissä, joissa ei ole mahdollista kysyä lisäkysymyksiä. Ilman lisäkysymyksiä vilpittömin mielin tehdyt ilmoitukset saatetaan hylätä, jolloin ne leimataan vääriksi ilmoituksiksi turhaan. Uhkaava kielenkäyttö lannistaa vilpittömiä ilmoittajia.