Ilmiantolinjojen lyhyt historia

Ilmiantolinjat lisättiin Yhdysvaltain liittovaltion ilmiantolainsäädäntöön jo kauan sitten. Tavoitteena oli, että terveys- ja turvallisuuslakien vastaisista rikkomuksista ilmoittaminen olisi helppoa ja turvallista. Whistleblowing eli ilmianto on syvälle amerikkalaiseen yhteiskuntaan juurtunut ilmiö. Se nähdään yhtenä osana sananvapautta, joka on Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä turvattu oikeus. Vuonna 1863 laadittiin laki False Claims Act, jonka pohjalta kansalaiset voivat haastaa oikeuteen yritykset, jotka aiheuttavat kohtuutonta haittaa valtiovallalle osavaltion nimissä. Siitä lähtien Yhdysvaltoihin on kehittynyt vaikuttava ilmiantoinfrastruktuuri, joka sisältää monenlaisia ilmiantajia suojelevia osavaltioiden ja liittovaltion lakeja. Vuonna 2002 Sarbanes Oxley (SOX) -lainsäädäntö laajensi ilmiantajien suojelua entisestään. SOX vaatii, että työntekijöiden on voitava ilmoittaa epäillyistä rikkomuksista anonyymisti. Lisäksi SOX-laissa todetaan, että sisäinen ilmianto on sallittua. New Yorkin pörssissä noteerattujen yritysten on noudatettava näitä ehtoja. Eurooppalaiset yritykset, joita ei ole noteerattu New Yorkin pörssissä, harkitsevat sisäisten ilmiantolinjojen käyttöönottoa muiden oikeudellisten vaatimusten (kuten omistusohjauksen sääntöjen) tai yksityisten aloitteiden vastakaikuna. Ennen kaikkea yritykset näkevät ilmiantolinjoja muissa yrityksissä ja omaksuvat nämä menettelyt osana integriteettikäytäntöään.

Hyvä sisäinen ilmoitusmenettely, mahdollisesti anonyymi ilmoitusjärjestelmä mukaan lukien, nähdään lisääntyvässä määrin olennaisena osana kattavaa integriteettikäytäntöä. Kansainväliset organisaatiot (Transparency International, ICC) ovat todenneet ilmiantolinjat parhaiden käytäntöjen mukaisiksi, ja myös neljä suurinta kirjanpitoyritystä suosittelevat niiden käyttöä. Olemme työssämme havainneet, että sisäisten ilmiantolinjojen kysyntä on kasvanut ja että samalla tämän työkalun käyttöönottoon ja hallintaan suhtaudutaan jatkuvasti ammattimaisemmin.