Rehellisyyden merkitys uusien työntekijöiden palkkauksessa

Edellisessä kirjoituksessa kerroimme, miten esimiehet voivat kehittää ilmoittamiskulttuuria. Hienon vaatimustenmukaisuusohjelman kehittämiseen käytetty aika ja vaiva eivät kuitenkaan takaa yrityksen optimaalista toimintakulttuuria, jos työntekijät eivät seuraa moraalista kompassiaan. Tästä syystä rehellisyys on huomioitava jo osana rekrytointi- ja valintaprosessia.

Rekrytointi- ja valintavaiheessa painotetaan usein kokemusta ja taitojen testaamista, mutta harvoin hakijan moraalia tai arvoja. Tämän pitäisi muuttua, ja kerromme tässä hyvän esimerkin siitä, miten se voisi tapahtua:

Kun Australian hallitus etsi uutta ulkoasiainjohtajaa, hakumenettely muodostui viidestä vaiheesta. Haastattelujen ohella hakijalle annettiin sama kyselylomake kullakin kierroksella. Viimeiselle kierrokselle pääsivät ainoastaan ne hakijat, jotka olivat vastauksissaan yhdenmukaisia. Mikä oli syy tähän? Hakuprosessin edetessä alkaa houkuttaa esittää itsensä paremmassa valossa, koska into ja mahdollisuudet paikan saamisesta lisääntyvät. Jos moraalinen kompassi toimii oikein, vastauksen johtajuustaitoja koskevaan kysymykseen tulee pysyä samana jokaisella kierroksella.

Palkkaa henkilöitä, joilla on luonnostaan tämä moraalinen piirre, ja keskity lisäksi kouluttamiseen. Olemme täysin samaa mieltä Islannin pääministerin Katrín Jakobsdóttirin kanssa siitä, että rehellisyys on asia, jota pitäisi opettaa jo alakoulussa. On kuitenkin olemassa suuri työntekijöiden sukupolvi, jolle sitä ei ole opetettu, joten työnantajana sinun on koulutettava heitä. People Intouch järjestää vuosittain niin sanotun Rehellisyysviikon. Silloin keskustelemme moraalisista ongelmatilanteista, joita työpaikalla voisi sattua sekä näiden mahdollisista ratkaisutavoista. Näin ihmiset saadaan kiinnostumaan aiheesta ja keskustelemaan siitä kahvikupin äärellä.

Joten sen lisäksi, että teet parhaasi edistääksesi väärinkäytöksistä ilmoittamisen kulttuuria, painota rekrytoinnissa parhaiden koulujen, arvosanojen ja pisimmän kokemuksen sijaan toimivaa moraalista kompassia.